Satuhahmoja metsän aarteista

Torstaina viljelyleiriryhmä Suklaapisaroiden näppärissä käsissä kasvitarhan metsästä löytyneistä materiaaleista syntyi toinen toistaan kiinnostavampia satuhahmoja.  

KUKKIEN KUNINGATAR by Tatjana

METSÄNVARTIJA by Agostino 

FASAANIVIIRI by Frida & Viviana

SIAMILAISTEN JA EGYPTILÄISTEN KISSOJEN
PYHÄHENKIPATSAS by Sara, Teresa & Stella

JÄÄMÖRKÖ by Essi

***

Kasvitarhan kirjaston uumenista löytynyt oheinen opus toimi satuhahmojen luomisen innoittajana.  

Muistoja alkukesän leiriltä - vielä kerran Puutarhamursut

Heti ensimmäisten leiripäivien aikana alkoi idearikkaiden Puutarhamursujen toimesta metsään rakentua maja. Viimeisenä leiripäivänä vietimme koko porukalla majan tupaantuliaisia. Majan rakentamiseen osallistui useampi leiriläinen. Tässä kuvassa edustavat Elli ja Veera.

Osa kasvitarhan puista on jo niin vanhoja, ettei niihin ole turvallista enää kiivetä. Tähän puuhun kuitenkin SAA KIIVETÄ ja sen tietää myös kuvassa koivun oksalla poseeraava Toivo.

Sitruunamelissalla maustettu vesi on paras janojuoma lämpimänä päivänä, sanoo Elmeri. Myös Toivo, Jai ja Otso innostuivat poimimaan sitruunamelissan lehtiä vesipulloihinsa.

Toisen leiriviikon perjantaina teimme halukkaiden kanssa retken Kaupunkipuutarha ja sen asukit -leirille Kontulaan. Mukana olivat Veera, Roosa, Elli, Sara, Otso, Essi, Liisi, Veera, Timo-Matti, Lauri, Jai, Pihla, Hertta, Kikka ja Satu. Retkellä söimme lounaan Kontulan nutalla, minkä jälkeen suuntasimme Vesalan koululle eläinkasvihuonetta ihmettelemään.

Vesalan koulun eläinkasvihuoneessa on muun muassa kilpikonnia. Tässä kilpparia on ruokkimassa Otso.

Kilpikonnien, erilaisten matelijoiden ja lintujen lisäksi eläinkasvihuoneessa asusti monia pehmoisia karvaisia kavereita. Kuvassa Roosa on saanut syliinsä marsun, jota silittämään on tullut myös Veera.










Puutarhamursujen leirillä varsinaisten ohjaajien Timo-Matin ja Satun loistavana apuna ja tukena toimivat harjoittelijat Kikka ja Janne sekä apuohjaaja Anni-Sofia. Tässä Kikan viimeisten päivien tuotos, johon myös tämä muistelupäivitys on hyvä päättää!

Ihanaa kesän jatkoa kaikille!

Draamakanat esittää

Alkukesän yrttitee ja raparperipiirakka Puutarhamursujen tapaan

Alkukesästä kasvitarhalla nautittiin runsaasta raparperisadosta ja monivuotisista yrteistä. Kesäkuu on myös hyvä aika poimia kasvitarhan lukuisia villiyrttejä. Näistä antimista valmistui viljelyleiriläisten käsissä makoisaa yrttiteetä sekä mehevää raparperipiirakkaa. Tästä voit napata ohjeet talteen!

Puutarhamursujen yrttitee 

Siankärsämön ja maitohorsman lehtiä, puna- ja mustaherukanlehtiä, valkoapilankukkia, sitruunamelissa ja karjalanminttua

1. Poimi yrtit. 

Poimi vain puhtaita, nuoria ja terveitä kukkia ja lehtiä. Lehdet poimitaan yksitellen ja kukinnot katkaistaan kokonaisena. 

2. Kuivaa yrtit.

Kuivaa yritit ilmavasti esimerkiksi tarjottimella. Voit murskata yrtit tai käyttää lehtiä ja kukkia kokonaisena.

3. Valmista tee.

Teetä voi valmistaa niin tuoreista kuin kuivatuistakin yrteistä. Kiehauta vettä kattilassa ja lisää reilusti yrttejä (murskatut yrtit voit laittaa kattilaan haudutuspussissa tai pallossa). Anna hautua noin 5 minuuttia, siivilöi kuppeihin ja nauti.  

Puutarhamursujen yrttiteehen kerätyt yrtit kuivattiin Werstaan yrttikuivurissa. 

Yrttiteen kanssa maistuu hyvin raparperipiirakka. Seuraavalla ohjeella loihdit yksinkertaisilla aineksilla helposti maukkaan piirakan. 

Maailman helpoin raparperipiirakka

6 dl sokeria

6 dl piimää (tai jogurttia)

200 g sulatettua voita (tai margariinia)

10 dl vehnäjauhoja

6 tl leivinjauhetta

Päälle runsaasti raparperia sekä kanelia ja sokeria

Kuori raparperit ja pilko pieniksi paloiksi. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Mittaa jauhot ja sekoita joukkoon leivinjauhe. Sekoita toisessa kulhossa sokeri, piimä sekä rasva. Sekoita varovasti joukkoon jauho-leivinjauheseos. Levitä taikina tasaisesti voidellun leivinpaperin päälle uuninpannulle. Ripottele päälle raparperit sekä kaneli ja sokeri. Paista uunin keskitasolla noin 40 minuuttia. 

Vapaaehtoisten mahtavat kasvimaaterveiset!

Tänään on aurinkoinen, pilvetön päivä ja alueella on rauhallista, koska täällä ei ole leiriläisiä tällä viikolla. Itua elämään -hankkeen vapaaehtoiset ovat kuitenkin työn touhussa.

Mitä vapaaehtoisten työnkuvaan kuuluu?
Vapaaehtoiset, eli vaparit, tekevät töitä, mitä heille annetaan toimistosta. Tänä kesänä vaparit ovat esimerkiksi viljelleet kaalia, papua, hernettä, kurkkua ja krasseja. Lisäksi maata on kitketty —ja paljon. Tänään poistettiin vanha mansikkapenkki. Sen tilalle tulee papuja. Vapaaehtoiset tekevät työtä myös esimerkiksi kahvilassa sekä auttavat mediapajassa. Työnkuva on siis monipuolinen.

Mikä on kivointa vapaaehtoistyössä?
"Työnteko ja ruoka", vastaa Liisa Aaltonen, 13.
"Työn tekeminen ja työtodistuksen saaminen", vastaa Leo Alanko, 13.
Molemmat ovat nyt ensimmäistä kesäänsä vapaaehtoisina.

Liisa on ollut leiriläisenä Kumpulassa joka kesä 7 -vuotiaasta lähtien. Leo on ensimmäistä kesää Kumpulan koulukasvitarhalla.


Miten vapaaehtoiseksi voi liittyä?
Leo sai tietää vaparitoiminnasta Itua elämään -hankkeen mainoksen kautta, jonka hän näki Vesalan peruskoulun kasvihuoneen edessä. Hän otti yhteyttä sähköpostitse Kumpulan koulukasvitarhalle (lisätietoja täältä!) ja pian hän oli mukana toiminnassa.


Vaparit ovat tärkeässä roolissa kasvitarhalla. Palkaksi vaparit eivät saa rahaa, mutta he saavat lämpimän aterian, työtodistuksen, aurinkoa (ja häikäisyä), kasvitietämystä ja kasveja kotiinviemisiksi.

Kasvimaalla hommissa.

Teksti ja kuvat: Liisa Aaltonen, Leo Alanko ja Kirsikka Manninen

Puutarhamursujen tervehdys

Puutarhamursujen eli isojen viljelijöiden kesäkuun leiri on sujunut erittäin hyvin ja meininki on ollut mahtava! Säät ovat kerrankin suosineet meitä ja ulkona on tullut vietettyä paljon aikaa erilaisissa hommissa. Leiriläiset ovat tuntuneet viihtyvän leirillä ja etenkin leikit ovat olleet suuressa suosiossa. Toffee ja lännen nopein ovat olleet puutarhamursujen lemppareita. Päätimme yhdessä puutarhamursujen kanssa videoida hieman meidän puuhailuja. 

Puutarhamursujen maskotti Liisin piirtämänä

Pihla, Aino ja Liisi esittelemässä istutuksia

Ihania samettikukkia!

Puun alla on tullut paljon vietettyä aikaa

Teksti ja kuvat: Apulaisohjaaja Anni-Sofia  

Mukana videossa ja toteutuksessa: Liisi, Pihla, Aino ja Hertta

Seikkailijoiden ensimmäinen viikko

Viime vuonna ensimmäistä kertaa pidetyn seikkailuleirin suuren suosion ansiosta leiri päätettiin järjestää taas, viime vuotista pidempänä! Tänä kesänä, minä, Vilja, olen päässyt mukaan seikkailemaan apuohjaajan roolissa. Tässä kuulumisia viikolta: 

Maanantai 

Oma päiväni alkoi Pasilan nuorisotalolta, jossa meille nuorille kesätyöntekijöille pidettiin koulutus. Kumpulaan pääsin vasta loppupäivästä, jolloin meininki oli jo täydessä vauhdissa. Sain iloisen vastaanoton ja päädyin heti opettelemaan nimiä hauskan nimi-kättelyleikin parissa. Teltalla odotti kasa hienoja piirustuksia lapsista heidän lempieläiminään. Aamupäivällä oli kierretty alue läpi ja etsitty ryhmissä metsästä karttamerkkejä. Loppupiiri koitti itselleni lyhyen päivän takia pian, kaikki, minä mukaan lukien, lähtivät kotiin iloisin ja odottavaisin mielin, leiristä tulee mahtava!

Tiistai 

Tänään on maailman ympäristöpäivä! Keräännyimme kaikki leirit yhdessä heti aamusta kentälle viettämään aikaa leikkien parissa. Kuka pelkää mustekalaa? Ei ainakaan kukaan leiriläisistä, sillä naurua ja juoksentelua näkyi ja kuului joka puolella kenttää.  

Yhteisen hetken jälkeen seikkailuleiri palasi omalle teltalleen valmistautumaan aamupäivän peliin: Kumpulan tähteen! Kumpulan tähti on ulos, tänne Kumpulaan, siirretty versio kaikkien tuntemasta lautapelistä, Afrikan tähdestä. Leiriläisistä valittiin muutama rosvo, ja muut jaettiin ryhmiin, joissa he etsivät yhdessä timantteja rosvoja vältellen. Koska rosvot olivat niin tehokkaita, eräs lapsista kysyi mahtavan kysymyksen: "Miksei täällä ole poliiseja?" Päätimme muuttaa sääntöjä, ja pääsin itsekin juoksemaan poliisina ympäri aluetta. Miten itseäni kaksi päätä lyhyemmät lapset voivat olla niin vikkeliä? Afrikan tähti saatiin päätökseen, ja sääntöjen muuttamisehdotuksien jälkeen kiiruhdimme nälkäisinä syömään. Täällä on aina niin hyvää ruokaa! 

Iltapäivällä lapset ideoivat ja äänestivät yhdessä säännöt, jotka vietiin eteenpäin koko leirin yhteiseen sääntökokoukseen. Pitkän prosessin ja hieman eriävien mielipiteiden jälkeen saimme myös päätettyä leirillemme leirinimen: seikkailuleiri on tänä vuonna Kesäiset lippisetanat!

Keskiviikko 

Heti aamusta julkistettiin eilisessä kokouksessa päätetyt yhteiset säännöt ja valittiin sekä merkittiin yhteinen kiipeilypuu. Osalla seikkailuleiriläisistä on tosin ollut jo väliaikainen kiipeilypuu, minä nimittäin. Saanpahan sanoa sulautuneeni kasvitarhan luontoon mahtavasti! Yhteisen kokouksen jälkeen oli aika valmistaa nimestämme viiri. Kesäisissä lippisetanoissa on juuri täydellisesti kaksikymmentä kirjainta, ihan kuin leiriläisiäkin. Jokainen sai siis päästää luovuutensa valloilleen ja suunnitella sekä maalata kangaskolmiolle yhden kirjaimen. Meillä on täällä aikamoisia taiteilijoita!  

Iltapäivällä leikittiin kirkonrottaa, alueelta löytyy mahtavia piilopaikkoja. Pari viimeistä päivää ovat olleet hieman viileitä, ja tänään saimme pienen rankkasadekuuronkin. Kasvit ainakin nauttivat, lapsetkin taisivat. Siirryimme kuitenkin teltan suojiin leikkimään loppuleikkiä. Hyppäsimme hetkeksi toiseen seikkailuun, Kumpulasta Keskimaahan, Taru sormusten herrasta sormuksen piilotus -leikin parissa.  

Torstai 

Tänään leiriläiset saivat kertoa omia toiveitaan leirin suhteen asettamalla luonnosta löytämänsä merkin alueen kartalle. Toiveina oli mm. Lelu/pelipäivä, keinu, leikkimökki ja loppuleikkien leikkiminen metsässä. Aamupäivällä saatiin myös kovasta tuulesta huolimatta, muutaman vastoinkäymisen jälkeen, koottua eilen tehdyistä kangaskirjaimista yksi pitkä viiri. Viiri kiinnitettiin "portiksi" oman alueemme eteen. "Kesäiset lippisetanat" näyttää värikkäänä tuulessa hulmutessaan hienolta.

Ruoan jälkeen valmistimme yhdessä kaksi raparperipaistosta, yhden tavallisen ja yhden kookoksella maustetun. Kumpikin meni kuin kuumille kiville. Sekä lapset, että me ohjaajat lähdimme kotiin kylläisinä maukkaasta raparperipaistoksesta, raparperiaika on ihanaa!

Perjantai 

Ensimmäisen leiriviikon viimeinen päivä. Aamupäivällä pelattiin Kumpulan tähti 2.0 parannelluilla säännöillä ja isommalla alueella. Lapset tekivät itselleen joukkueittain kasvo/käsimaalaukset siten, että jokaisella joukkueella oli oma värinsä. Turkoosit, siniset, keltaiset ja violetit juoksentelivat metsästämässä timantteja ympäri isoa puolta kartta käsissään. Peli oli todella tiukka, ja kaikilla näytti olevan hauskaa! 

Iltapäivällä koko leiri kerääntyi pienelle puolelle piknikille katsomaan Draamakanojen (draamaleiri) valmistamia hienoja esityksiä. Omia herkkuja oli saanut ottaa mukaan, raparperimehua oli tarjolla, ja aurinkokin paistoi. Piknikin jälkeen leikimme yhdeksi lasten suosikiksi muodostuneen Bussi tulee –leikin omenapuiden alla. Kiva lopetus viikolle!