perjantai 20. heinäkuuta 2012

Terveisiä Neliapila-leiriltä!

Salaisen puutarhan kätköstä löytyi vanha puu, jossa asusti paljon erilaisia lintuja. Linnut olivat rakentaneet suuren yhteisen pesän. Puu kukoisti, koska se piti linnuista niin paljon. Eräänä keväänä linnut eivät palanneetkaan ja puu kuihtui surusta. Neliapila-leiriläiset päättivät ilahduttaa vanhaa puuta ja antaa sille uudet linnut. Tällaisia niistä tuli:

 
Satavuotisen puutarhan poluilta löytyi raunioita, jotka yhä kertovat tarinaansa puutarhan salaisesta elämästä. Neliapilat liittyivät historian kertojiin muotoilemalla oman näkemyksensä hiekasta. Veistospuisto-projektin Juulia opetti meille miten hiekkaveistoksista saadaan kestäviä. 

 
Kauan sitten puutarhassa sijaitsi labyrintti, jonka olemassaoloa kukaan ei enää muistanut. Neliapila-leiriläiset päättivät rakentaa labyrintin uudestaan. Mikähän aarre labyrintin keskelle on kätketty?
Kasvaakohan labyrintin pinnalle sammalta jos sitä kastelee piimällä?

 

Leirin loppua juhlistimme piknikin ja lasten tekemien esitysten merkeissä. Tapasimme muun muassa uneliaan Herra Z:n ja Lissun sekä tutuistuimme etanan tavalliseen päivään.


Kiitos Neliapiloille kivasta leiristä! Eli "moi kaikki neli-neli-neli-Neliapilat!"

torstai 19. heinäkuuta 2012

Kasvitarhan suurin kasvi

Kumpulan kulttuurikerhossa tehtiin keskiviikkona 18.7. lehtikulhoja savesta ja mietittiin kuvatekstejä kasvitarhan tulevaa valokuvanäyttelyä varten. Sitten porukka jakaantui kahtia ja osa alkoi valmistella kasvitarhan portin uuden kyltin tekoa. Osa taas lähti etsimään kasvitarhan suurinta kasvia...

Etsintään osallistuivat Ali, Joska ja Isadora Sipuli-ryhmästä, sekä Sade Konkari-ryhmästä. Kuvat ovat etsijöiden itsensä ottamia.

Valinta tehtiin suorittamalla mittauksia.


Jättiläiskurpitsan lehti: halkaisija 50cm.
Maissi: korkeus 98 cm.


Sitruunamelissa: ympärysmitta 160 cm.
Maa-artisokka: korkeus 168 cm.
Voittajaksi taisi tällä kertaa selviytyä raparperin kukkavana: 220 cm.




 



Marikan kesälomamuisto


Tämän tarinan on kirjoittanut toimittajakerhossa Sara konkariryhmästä. Tarina julkaistaan jatkokertomuksena kasvitarhan info-taululla ja tässä se julkaistaan kokonaisuudessaan.

Marika on nuori neljätoistavuotias tyttö. Hän käy Kuusilan koulun kahdeksatta luokkaa. Kouluvuosi alkoi juuri ja uudet oppilaat aloittivat seiskaluokan. Nyt kerron Marikan kesälomasta. Marika oli kesällä kasvitarhalla. Marika on ollut kasvitarhalla jo viitenä vuonna peräkkäin. Tämän vuoden kesä oli ikimuistoinen. Marika tajusi ystäviensä ansiosta, että hänen on aika päästä yli Ilarista. Marika ihastui kesällä toiseen poikaan. Pojan nimi on Lauri. Marikan mielestä Lauri on hauska, vaikka välillä pelleilee. Marikan ystävistä kasvitarhalla olivat Minna, Ellen, Liisa ja Marja sekä Lauri.

Marika ei vielä kesän alussa pitänyt Laurista, mutta kesän edetessä Marika alkoi pitää Laurista. Viime vuonna Marika ei uskonut, että ihastuisi Lauriin, sillä hänen kaverinsa Ellen oli silloin ihastunut Lauriin. Marika kävi kesällä kavereidensa kanssa Linnanmäellä. Marikan kavereista siellä olivat Ellen, Liisa ja Lauri. He kävivät monissa laitteissa. Ellen ja Liisa istuivat melkein kaikissa laitteissa vierekkäin ja Marika joutui istumaan Laurin vieressä. He kävivät vanhassa vuoristoradassa tosi monta kertaa. He kävivät myös tulireessä, kerran Lauri painoi Marikan turvapuomin tosi tiukalle. Marika melkein suuttui, mutta kun hän katsoi Lauria, hänen vihansa laantui.

He kävivät myös linnunradassa. Ellen ei tullut viimeisillä kolmella kerralla mukaan vaan jäi ulos odottamaan muita. Ensin Marika istui yksin ja sitten Liisan kanssa. Viimeisellä kerralla Marika istui Laurin vieressä. Kun he olivat linnunradan puolessa välissä, Lauri sanoi, että se ei ole hauskaa, kun lyöt meitä lippiksellä välillä. Silloin Marika tajusi, että hänen on muututtava. Kun he menivät Ellenin luokse, Marika otti laukkunsa ja laittoi lippiksensä sinne. Sitten he menivät salamaan. Salamaan oli pitkä jono ja Marika sanoi jonossa, että olisi lyönyt heitä ainakin kaksi kertaa. Kun he lähtivät linnanmäeltä Ellen ja Marika pääsivät Laurin isän kyydillä kotiovilleen. Marikalle kesä oli paras kaikista kesistä ikinä ja hän muistaa sen aina.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Muffineita Kumpulan kulttuurikerhossa

Kumpulan kulttuurikerho kokoontuu kasvitarhalla kerhopäivinä, eli keskiviikkoisin samaan aikaan kun osa lapsista polskii Kumpulan maauimalassa. Pienten teknisten vaikeuksien vuoksi Kumpulan kulttuurikerhon leivontapäivän blogipostaus saatiin nettiin hieman myöhässä, mutta tässä se nyt tulee:


Tänään (11.7.2012) kulttuurikerho teki raparperi-sitruunamelissamuffinsseja. Sitä varten käytiin ruoan jälkeen keräämässä maalta sitruunamelissaa (ja keittiön pyynnöstä basilikaa) ja Julia ja Sara lähtivät etsimään raparperia. Sen jälkeen lusmuiltiin ja muutamat olivat raparperisotaa. Palasimme päärakennukselle ja aloitimme taikinan valmistelun. Sitruunamelissat ja basilikat pestiin, lingottiin ja pilkottiin. Sitten valmistettiin taikina ja laitettiin uuniin. Kaikki pitivät tuloksista (muffineja tuli 40 kpl).

Teksti: Eveliina Konkari-ryhmästä
Kuvat: Mimosa Sipuli-ryhmästä

Kerätään sitruunamelissaa...          
... ja pilkotaan sitä.
Tehdään taikina.
Taikina laitetaan vuokiin.
Muffinit paistuvat uunissa.
Lopputulos on herkullinen.
Nam!
Kerhon vetäjinä toimivat Virve...
    ... ja Pinja.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Konkarien hiekkakasa -osa 2

Konkareiden hiekkakasa projekti on jatkunut pitkin kesää vapaaehtoisuuteen perustuen. Ennen juhannuslomia halukkaat tekivät kasalla hommia iltapäivisin, juhannusloman jälkeen halutessaan mutta erityisesti maanantaisin.


 Työskentely on ollut tilanne- ja paikkalähtöistä: lapset ovat saaneet tehdä kulloinkin sitä, mikä on kiinnostanut ja kun inspiraatio on iskenyt. Materiaaleja on ollut runsaasti (kiitos sponsori Kekkilän ja Biolanin).
 Joskus on ihan vain ollut hauskaa tehdä jotain kaunista kuten mandaloita hiekasta ja kivestä.

 Toisinaan on syntynyt hauska leikki kuten neppisrata...

 Väreillä saa kaunista.

 Pojat ovat olleet mestareita tunnelien rakentamisessa: tämä tunneli on kestänyt rankkasateet.
 Hiekkakasa on mukava paikka köllöttelyyn ja jutteluun.
 Mutta se alkaa olla selvää, että itse kasa on lohikäärmeen kotikraateri, jossa se pesii ja hautoo munaansa. Kraaterin ympäristö on lohikäärmeen kultainen maa. Kun tarina tulee valmiiksi, voimme jakaa sen täällä blogissa.

Kultainen Lohikäärme hautomassa munaansa.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Juhannuksen jälkeisiä kuulumisia Herne-ryhmästä


Yhteispalstaryhmä Herneessä päästiin heinäkuun alussa ihastelemaan palstalla juhannusloman aikana tapahtuneita muutoksia: ennen juhannusta istutetut taimet ja siemenet olivat kasvaneet reilusti. Alkuviikosta teimme etenkin aamupäivien aikana ahkerasti palstatöitä, muun muassa kitkimme ja kastelimme.

Palstatöiden ohella leikittiin paljon. Lisäksi viikon aikana rakensimme palstaa vartioimaan linnunpelättimet. Pelättimiä syntyi kaksi, Pepe Peltovahti sekä hänen raidallinen kissansa. Pelättimien muoto tehtiin ensin kepeistä ja kanaverkosta. Lopuksi linnunpelättimet verhoiltiin vaatteilla ja kankailla sekä viimeisteltiin maalaamalla.

Keskiviikkona kasvitarhalla vietettiin kesän ensimmäistä kerhopäivää. Suurin osa Herne-ryhmäläisistä osallistui uintikerhoon. Kumpulan maauimalassa uitiin ja riemuittiin kauniissa, aurinkoisessa kesäsäässä. Muina kerhovaihtoehtoina ovat tänä vuonna toimittajakerho sekä kokkaukseen ja ympäristötaiteeseen keskittyvä Kumpulan kulttuurikerho.

Viikon päättyessä paikalla olleet lapset saivat kerätä palstalta reilusti herkullisia retiisejä kotiin vietäväksi. Tilalle istutettiin uudet rivit, jotta saisimme vielä kesän aikana uuden sadon retiiseistä. Pääsimme myös jo maistelemaan salaatinlehtiä ja yrttejä sekä keräsimme kaikille niput ruohosipulia kotiin vietäväksi.