Terveisiä Salapoliisileiriltä!

Maanantaina odottelimme lapsia porteilla jännittyneinä ja innostuneina. Nimenhuudon jälkeen teimme yhteiset säännöt, joita kaikki sitoutuivat noudattamaan. Kiertelimme alueella, jotta jokainen nurkka tulisi kaikille tutuksi. Totesimme hyvin nopeasti, että tämän ryhmän jäsenet pitävät huolta toisistaan ja osallistuvat kaikkeen innokkaasti. Teimme yhteisen leirilipun johon painoimme kaikkien kädenjäljet. Kävimme kurkkimassa nukkuvia kanoja ja teltalle palattuamme huomasimme, kuinka leirilippuun olikin ilmestynyt ylimääräinen hilloinen kädenjälki! Mitä ihmettä?

Me ohjaajat olimme suunnitelleet erilaisia tehtäviä ja pulmia ratkottaviksi viikon aikana, mutta hillomysteeri tempaisi meidät mukaansa. Vihjeistä päätellen kädenjäljen tekijä halusi kovasti osallistua leirille, hän toi jopa oman leirivihkonsa lasten vihkojen sekaan!

Johtolangat seurasivat toisiaan ja useiden pohdintojen jälkeen kaikki jäljet johtivat sylttytehtaalle, eli keittiöön. Olimme koko viikon syöneet herkullisia keittoja ja pohtineet mysteeriä kovaan ääneen suoraan keittäjämme, Marian, kuunnellessa meitä vaivihkaa. Lasten suureksi riemuksi päätelmät osuivat oikeaan ja hillonäpiksi paljastui kuin paljastuikin Maria!

Salapoliisitehtävien ohella olemme askarrelleet, leikkineet metsässä, kiipeilleet kiipeilypuussa, pelailleet, leikkineet ja tietenkin istuttaneet sekä kitkeneet rikkaruohoja. Lisäksi pääsimme tutustumaan useaan puutarhatyöntekijään pohtiessamme saamiamme johtolankoja ja etsiessämme tekijää.

Taas se tuli todistetuksi: yhteistyö on todellakin voimaa!


Kesäterveisin:


Marjukka, Nanna ja Rafaela