Työni alkoi 20.6. Kumpulan kasvitarhassa ja päättyy noin
viikon päästä. Siitä asti, kun työni alkoi, ei ole ollut yhtäkään tylsää
päivää. Päätehtäväni on täällä auttaa yhteisötaiteilijaa Eevaa, joka pitää
varjoteatteria lapsille ja henkilökunnallekin. Mutta työpajaa ei olekaan joka
päivä, ja silloin minä näen puutarhan kaikista mahdollisista kulmista. Olen
ollut auttamassa keittiössä, puutarhassa, pellolla, käynyt kaupassa, purkanut
tavaroita ja lista vain jatkuisi. Pienenä olen ollut itsekin täällä
leiriläisenä, eikä siitä asti ole kovin paljon muuttunut. 
Eevan kanssa päivä menee nopeasti. Ensin me laitetaan
valmiiksi kaikki sermit ja tarvikkeet, annetaan lasten tutustua ikivanhaan
teatterimuotoon, luodaan taidetta (askarrellaan omat hahmot eli teatterinuket,
lavasteet ja sitten suunnitellaan ryhmissä omat tarinat) ja lopuksi esitellään katsojille
esitykset. Sitten Eevan kanssa puretaan kaikki.
Lapset ovat erilaisia, eri ryhmät luovat erilaisia
tarinoita. Ei ole ikinä ollut mitään samanlaista tähän mennessä. Nuoret ja
aikuiset saattavat joskus tehdä huolellisemmin hahmot ja lavasteet, mutta
tarinassa he usein ujostelevat, puhuvat vähän ja kikattavat. Lapset taas
saatavat tehdä hahmonsa nopeasti ja rähjäisesti, mutta tarina voi olla hyvin
herttainen ja juonikas.Lapset yrittävät enemmän kun näkevät, että katsojia on runsaasti.
Olen pitänyt kaikesta tähän mennessä (paitsi ruuasta
joskus), on ihanaa työskennellä ulkona (hyvällä säällä) ja lapset ovat aina
innostuneita. Paikka on valtava, mutta sitä on vaikea löytää. Ollessani täällä
unohdan joskus, että ympärillä on kaupunki. Vieläkin tulisin mielelläni tänne
leiriläisenä, jos vain pystyisin. Olisi hyvä, jos tästä paikasta ihmiset tietäisivät
paremmin. Vaikka henkilökunta vaihtuu vähän välillä, se aina pysyy yhtä rentona,
huumoritajuisena ja ystävällisenä.
Tyytyväinen assistentti: Kristina Junolainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti