Pienten viljelijöiden keskikesän leiri alkoi 4.7. Osalle lapsista Kumpulan koulukasvitarha oli jo tuttu paikka ja nimen keksiminen ryhmälle sujui helposti. Ryhmän nimeksi tuli Viherpeukalot, joka valittiin äänestämällä.
Kolmen viikon ajan lapset saivat nauttia puutarhasta, oppia luonnosta ja ympäristöstä. Tämä tuntui tärkeältä, koska kaikki leiriläiset olivat kaupunkilaislapsia. Olen itse kotoisin maatalosta ja leikkinyt kesät metsissä ja pelloilla. Tällaisiin kokemuksiin Kumpulan koulukasvitarha tarjoaa mahdollisuuden keskellä kaupunkia.
Keskiviikkoisin Viherpeukaloilla ja isoilla viljelijöillä eli Peltohemuleilla oli yhteinen kerhopäivä. Kerhopäivänä lapset saivat valita uintiretken ja kokkikerhon välillä. Kokkikerhossa käytimme oman palstan satoa ja metsän antimia. Suurin suosikki oli nokkosletut.
Kostea kesä toi mukanaan sieniä, joita kävimme tunnistamassa ja poimimassa Kumpulan koulukasvitarhan takametsässä. Helpoin tunnistettava oli kantarelli, mutta meillä oli sienikirja mukana, joten haastavampiakin sieniä voitiin poimia.
19.7. teimme myös retken Kasvitieteelliseen puutarhaan. Parasta puutarhassa oli lasten mielestä sorsat. Myös pensaan kätköstä löytynyt maja ilahdutti suuresti. Kävelimme matkan helteessä ja paluumatkalla voimat alkoivat hiipua. Onneksi apua löytyi kottikärrykuljetuksesta.
Suuria tapahtumia leirillä oli esimerkiksi lasten olympialaiset ja päätösjuhla. Päätösjuhlassa söimme piirakkaa ja koristelimme teltan ilmapalloilla sekä keräsimme kukkia puutarhalta.
Lapset kertoivat ajatuksiaan leiristä. Parasta leirillä oli lasten mielestä töiden tekeminen palstalla. Multaaminen sujui monelta leirin lopussa jo hyvin. Erityisen hauskaa oli myös sadettimella kastelu ja leikkiminen oli tärkeä juttu. Kitkeminen ei aina innostanut.
Tämä oli itselleni ensimmäinen leiri, jonka ohjasin. Koen, että Kumpulassa on hyvät mahdollisuudet tehdä monipuolisia juttuja. Elämykset, joita lapsille täällä tarjotaan ovat aitoja. Ohjaajana näin lapsissa kolmessa viikossa selvää kasvua. Luontosuhde kehittyi, joka näkyi esimerkiksi luonnon kunnioittamisen lisääntymisenä. Lapset tutustuivat helposti toisiinsa ja uusia ystäviä löytyi monelle.
Toivottavasti viimeistään ensi kesänä nähdään taas!
Terkuin
leiriohjaaja Sini Mikkola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti