Puuhaleirin ensimmäinen viikko alkoi iloisin ja jännittynein tunnelmin.
Ohjaajien tapaaminen, oman nimen sanominen, saattamaan tulleen hyvästely.
”Nähdään kahdelta, pitäkää hauskaa”.
Aamupiirissä kaikki kertoivat itsestään muutamalla sanalla jotakin
itselleen merkityksellistä ja loimme meidän ryhmän yhteiset säännöt.
Muutamia pakollisia turvallisuuteen liittyviä sääntöjä, mutta paljon
asioita kirjattiin, joita ehdottomasti saa tehdä. Saa nauttia luonnosta,
saa leikkiä, saa tutkia.
Lapset halusivat välittömästi kädet multaan. Milloin istutetaan? Milloin
kitketään? Pääsimme pienelle puolelle istuttamaan kukkia ja parhaimmaksi
hommaksi nousi viereisen penkin kitkeminen rikkaruohoista. Haimme purkkeja,
joihin kaikki pääsivät viikon aikana istuttamaan itselleen jotakin pientä.
Tutkiminen porukalla on huikeaa. Päätimme tehdä yhteisen ötökkähotellin.
Tarvitsimme lautaa, poran, ruuveja, niittipyssyn, sahan ja viivaimen.
Jokainen halukas pääsi kokeilemaan sahaamista ja totesimme, että siinäkin
tarvitaan sitä yhteistyötä. Viisi kaveria pitää lautaa paikoillaan yhden
sahatessa, jokaisen rooli on tärkeä. Keräsimme käpyjä, keppejä ja risuja
ötököille. Osa suunnitteli niille terassin ja liukumäen. Lopuksi kävimme
läpi, mikä oli jokaisen lapsen rooli ötökkähotellin rakentamisessa.
Huomasimme jälleen yhteistyön merkityksen kaikessa tekemisessä.
Viikko huipentui kuumaan päivään ja sadettimen alla juoksenteluun. Lapset
olivat litimärkiä ja makoilivat lopuksi pyyhkeineen pitkin nurmikkoa.
Saimme kerätä lapsille mukaan raparperia, joita virittelimme reppuihin ja
kasseihin kotimatkaa varten. Suunnitelmissa oli hillon, mehun ja piiraan
tekeminen. Äsken aamupiirissä kuulimme, miltä tehdyt hillot ja piiraat
olivat maistuneet. Täällä on kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti