Rakas päiväkirja,

kirjoitan tätä merkintää lopen uupuneena, helteisen päivän päätteeksi. Olimme seikkailijaystävieni kanssa tänään retkellä kartoittamassa uutta, tuntematonta aluetta. Olimme pakanneet reppuihimme seikkailussa välttämättömiä tarvikkeita: miekan, siivet, lohikäärmeenmunia, kuka mitäkin. Tietysti pakkasimme myös päiväkirjamme sekä muonaa eväshetkeä varten.

Ennen perille pääsyä meidän oli kiivettävä ylös jyrkkää vuorenrinnettä. Perustimme leirin jyrkänteen laelle ja lähdimme kukin tahoillemme tutkimaan uutta ympäristöä. Teimme lukuisia havaintoja uusista eliölajeista, tässä muutamia:

Eväshetken jälkeen tajusimme olevamme hurjasusien saalistusmailla. Jakauduimme salamannopeasti ryhmiin ja aloimme rakentaa suojia pressusta ja köydestä. Yksi ulvonta - sudet ovat vielä kaukana. Kaksi ulvontaa - lauma lähestyy. Kolme ulvontaa - suojan tulee olla valmis ja kaikkien ryhmän jäsenten sen sisällä! Pressun erikoisominaisuuksien johdosta ajoissa suojaan ehtineiden hajujäljet katosivat ja susilauma painui paremmille metsästysmaille. Saimme huomata, että tässäkin haasteessa hyvä yhteistyö oli kultaakin kalliimpaa.

Lopulta koitti aika palata tukikohtaan, josta alun perin lähdimme matkaan. Perillä meitä odotti höyryävät padat ja voi veljet, kuinka nälkäisiä olimmekaan! Hiukan helpotusta auringon armottomassa paahteessa toi virkistävä vesisuihku.