Draamaleirin Kesäkakarat näytelmän pyörteissä

Draamaleirin aloitus kesäkuun alussa jännitti niin leirin ohjaajia kuin useita lapsiakin. Osa lapsista oli jo konkareita draaman maailmassa, mutta useimmille päiväleiri toimi tutustuttajana näyttelemisen saloihin. Alku lähti mutkattomasti käyntiin ryhmäytymisleikeillä, joiden huumassa omat leiriläiskaverit tulivat kuin hiipien tutuiksi. Nimet opittiin nopeasti, ja lapset innokkaina halusivat jo päästä tekemään esitystä, joka häämötti tulevaisuudessa leirin lopettavana spektaakkelina. Ensin edessä oli kuitenkin tutustuminen toisiin ja omaan itseensä esiintyjänä.

 

Pahikset jäävät kiikkiin ja mummo toruu: ”Olette olleet tuhmia.”

Leirillä käytiin läpi draaman peruselementtejä hahmojen luomisesta improvisointiin. Apuohjaajana pääsin joka hetki toimeen: niin vetämään leikkejä, kuin auttamaan ohjaamisessa. Keskityimme luomaan leiriporukan kesken hyvää yhteishenkeä, jonka pohjalle vuorovaikutus lavallakin perustuu. Kun alun jännityksestä päästiin yli, lapsista kuoriutui upeita esiintyjiä. He tarttuivat loistavasti meidän ohjaajien antamiin ohjeisiin ja esimerkkeihin ja toimivat hyvin niin lavalla kuin yleisössä.

Mummo ja lapsenlapset nauttivat maatilan auringosta.

Esitys alkoi vähitellen muodostua lasten luomien hahmojen ympärille, kun heidät sijoitettiin lavalle improvisoimaan kohtauksia pienissä ryhmissä. Leiriläisten ideat kerättiin yhteen ja niistä luotiin seitsenkohtauksinen näytelmä nimeltä Operaatio Erikoislintu. Myös puvustuksen ja maskeerauksen lapset saivat suunnitella omalle hahmolleen.

Lasten kenraaliharjoituksia oli mahtava seurata, kun tiesi miten paljon me ohjaajat ja lapset itse olimme koko esityksen eteen tehneet. Kun kovan työn jälkeen h-hetki vihdoin koitti, draamaleiriläiset jännittivät täristen kulisseissa. Lavalle astuessaan jännitys kuitenkin unohtui ja lapset loistivat kuin ammattilaisnäyttelijät konsanaan. Mieletön draamaleiri vietiin loppuun yleisön huimien aplodien saattamana, mikä varmasti jää jokaisen draamaleiriläisen mieleen.

Työstäni apuohjaajana

Lähes kolme viikkoa hujahti uskomattoman nopeasti apuohjaajana. Yllätyin miten luonnolliselta lasten kanssa toimiminen tuntui ensimmäisistä hetkistä lähtien, vaikka omaa kokemusta ryhmänohjauksesta on lähinnä nuorten parissa. Työ oli myös äärimmäisen palkitsevaa, kun pääsin seuraamaan lasten kehittymistä näyttelijöinä, yksin ja ryhmässä. Parasta oli yksinkertaisesti ajan viettäminen lasten kanssa leikkien ja pelaten. Parempaa kesätyökokemusta en olisi voinut toivoa.

Suurkiitos Kesäkakarat!

Apuohjaaja Amanda