Neliapilat (perjantaina 13. päivän kunniaksi olimme Neliöpilat) -leiri
kiittää, mahtava kahden ja puolen viikon ympäristötaidejakso takana! Tässä takautuvasti, ja tiivistetysti, jotain siitä, mitä teimme:
Punoimme hakapunos -tekniikalla jokaiselle oman leirikorun, jonka inspiraationa toimi Veeran tuohitohvelit. Tossut aidosti puusta ja ranneke puu hieman jalostetummassa muodossa paperina. Punominen oli haastavaa, mutta mielenkiinto pysyi yllä, ehkä juuri siksi. "Tääl on hauskaa, tääl oppii paremmin kuin koulussa", kuului punonnan seasta.
Jokainen leiriläinen sai tehdä japanilaisella tyylilla sidotut leirivihot, johon sai tallettaa tunnelmia, kuvia ja omia juttuja leirin ajalta. Jokunen innostui sidonnasta niin, että kotonakin syntyi vihkoja. Vikana päivänä kysellessä, monen mielestä vihko oli yksi lempparijutuista, joka leirillä tehtiin.
Myös Käpykylä oli sellainen. Rakensimme pienoismaailman paviljongin takaiseen metsään ja opettelimme tapoja ja solmuja, joilla sitoa keppeja ja pajunoksia yhteen. Rautatiet ja polut yhdistivät talot ja mökit toisiinsa. Metsässä työskentely on rauhoittavaa ja luovaa, minkä saimme taas huomata. huouomata.
Teimme myös yhteistyötä pienempien ympäristötaideleiriläisten kanssa. Vietimme Taitopäivää, jolloin isommat lapset opettivat pienemmille lapsille leikkejä ja erilaisia origami -taitteluita. Ohjaajat jäivät melkein työttömiksi iltapäivän ajaksi, koska lapset hoitivat sekä ohjaajan että oppijan toimen niin hyvin! Iloa tuottivat myös yhteiset leikit ja pelit, jotka viimeistään vikalla viikolla sujuivat jo niin hyvin, että lapset vetivät spontaanisti keskenänsä leikkejä. Ai niin ja Kadonneen Syreeni arvoitus ratkesi leirin vikalla viikolla myös.
Hyvällä porukalla ei edes loppuleirin kolea sää tai räntä haitannut!
Terveisin,
Tiina, Veera ja Meiju, joka sijaisti Veeraa vikan viikon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti