Ai että mikä viikko takana. Leiri alkoi aurinkoisissa merkeissä.
Kokoonnuimme yhteen ja sovimme yhteiset säännöt, joihin kaikki sitoutuivat.
Leiriläiset ehdottivat kilpaa leikkejä tulevalle viikolle ja kiersimme koko puutarhan alueen. Tervehdimme kanoja ja tarkistimme onko kiipeilypuun rajalippu paikoillaan.
Kaikki oli kertakaikkiaan niin täydellistä, ettei minkään olisi luullut voivan rikkoa meidän tunnelmaa...kunnes koitti tiistai. Saimme kuulla, että kallisarvoinen punakeltainen emalikattila oli
varastettu paviljongilta! Kattilalla oli tehty ruokaa alueen lapsille jo vuodesta 1928 ja nyt se oli hukkateillä!
Kuka voisi tehdä jotakin näin katalaa? Onneksi meidän Salapoliisileiri oli vasta aluillaan, joten
heitimme suunnitelmamme roskiin ja tartuimme haasteeseen. Leiriläiset kaivoivat suurennuslasinsa repuista ja lähdimme selvittämään mysteeriä.
Kohtasimme matkalla useita haasteita, mutta lannistumattoman yhteistyön avulla leiriläiset pääsivät varkaan jäljille. Ajoittain otimme hieman vapaata, leikimme pihaleikkejä, pelasimme jalkapalloa ja keräsimme kaikille Sibeliusboksit kotiin vietäväksi.
Arvoitus oli kuitenkin liian kutkuttava, se oli pakko saada ratkaistua ennen leirin loppua! Perjantaina leiriläiset pääsivät laittamaan kattilavarkaan koville ja kuulivat varsin inhimillisen selityksen hänen toimilleen. Kaikki ansaitsevat uuden mahdollisuuden, myös kattilavarkaat.
t. Nanna ja Virve
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti