sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vihermursujen keskikesä

Isojen viljelijöiden eli vihermursujen leirillä on puuhaa riittänyt. Puutarhatöiden lisäksi on ehditty leikkiä, taiteilla ja retkeillä, maalattu hyönteishotelleja ja seikkailtu takametsässä. Näin keskikesällä puutarhassa on lähinnä kasteltu, kitketty ja tehty uusintakylvöjä. Viileistä säistä huolimatta on saatu satoa kotiin viemisiksi jo pinaatista, salaatista, yrteistä, kaaleista, raparperista ja retiiseistä. Jokainen on saanut jo suun makeaksi mansikoista ja yksi iso kurkkukin kasvimaalta jo löytyi. Keittiöltä haettiin veitsi ja kurkku jaettiin paloiksi, niin jokainen pääsi maistamaan kesän ekaa itse viljeltyä avomaankurkkua!

Kitkennät ja uusintakylvöt vauhdissa.
Kurkuille olkia katteeksi
Olkikate mm. vähentää rikkakasvien
kasvua ja kastelutarvetta. 
Pienten viljelijöiden teltan vieressä pressun alla on siilinpesä.
Jos on ihan hiljaa ja rauhallinen, siilit saattavat tulla aivan lähelle.
Keskiviikon kerhopäivinä on osa leiriläisistä käynyt Kumpulan maauimalassa uimassa ja osa jäänyt kasvitarhalle kokkailemaan. Kokkikerhossa on ehditty leipoa jo raparperipiirakkaa ja suklaakeksejä ja paistaa vohveleita.

Raparperin pilkkominen on mukavaa puuhaa, kun on kavereiden ympäröimä.
Valmis raparperipiirakkataikina pellille,
raparperit päälle ja uuniin. Nam!
Retkiäkin on ehditty tehdä! Tässä hyvä meininki Kumpulan siirtolapuutarhalla.
Kaverukset siirtolapuutarhan museomökin pihalla.
 Fallkullan kotieläintilalla oli tosi mukavaa,
tässä osa retkeläisistä.

Kaiken tämän lisäksi on ehditty vielä mainostamaan
Utopiha-kahvilan avajaisiakin. Utopiha on auki
ti klo 11-18 ja to klo 15-19, tervetuloa!

Teksti ja kuvat: Viljelyohjaaja Outi Kankaanpää


torstai 13. heinäkuuta 2017

Kuokkaleiri / Legendaarinen luonto

Kuokkaleiri järjestettiin tänä vuonna 3.-14.7. Leirin tavoitteena on tuottaa onnistumisen kokemuksia, iloa ja elämyksiä puutarhatöiden ja ympäristötaiteen parissa - ja näin me tehtiin! Kuokkaleiriltä ei riemua puutu, kun lapset yhdessä ohjaajien kanssa pääsevät touhuamaan Kumpulan koulukasvitarhalla. 


Kuokkaleiri sai tänä vuonna nimekseen Legendaarinen Luonto.


Leiripäivät alkoivat klo 10 ja päättyivät klo 14. Ohjaajat portilla vastassa ja saattamassa. 







Luonnon ystävien palstaa kitkemässä.



Metsäretkellä parkouria ja majan rakennusta.


Kylvimme ja hoidimme omia laatikoita, missä kasvoi mm chiliä, munakoisoa ja salaattia. Myöhemmin laatikot myös maalattiin.



Sadepäivän askartelua.



Palstan hoitoa.

Ensin tehtiin tyhjistä maitopurkeista taimiboxit, jonka jälkeen kylvettiin omat pavut ja herneet.




Leirillä tehtiin myös tarinan kerrontaa, jossa jokainen leiriläinen sanoi vuorollaan yhden lauseen, joista muodostettiin yksi yhteinen tarina. Aiheet vaihtelivat kesälomapuuhista angry birdseihin. Tässä tarina miehestä ja möröstä.

Mies ja mörkö

Olipa kerran mies, joka oli kuokkaleirillä. Kuokkaleiri alkoi eräänä sateisena päivänä. Mies seisoi pellolla uudet kumisaappaat jalassaan. Mies meni kerämään puolukoita ja näki metsässä jotain kummallista. Se oli mörkö! Miehestä mörkö näytti isolta. Se oli yhtä suuri kuin auto. Mies pelästyi hirmuisesti ja meni keräämään vattuja. Mörkö auttoi häntä, koska hän oli kiltti. Mörkö haluaa kakun miehen naamaan. Mies juoksi naurettavasti pois.
Mörkö palasi mökkiinsä kakkua leipomaan. Hän laittoi siihen paljon vadelmia. Mies oli sillä aikaa keräämässä mustikoita. Hän ajatteli tehdä mustikkapiirakkaa ja tarjoilla sitä mörkökaverille, mutta mies ei tiennyt missä mörkö asui. Mies laittoi lemmikkimehiläiset etsimään mörköä. Pitkän etsinnän jälkeen mehiläiset löysivät mörön. He söivät yhdessä kakkua ja piirakkaa ja viettivät mukavan kesäpäivän.
Legendaarinen luonto –leiriläiset 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Ötökkäpajassa kävi pörinä!


Kumpulan koulukasvitarhalla pidettiin keskiviikkona 5.7.2017 klo 10-15 Ötökkä-työpaja, jonka asiantuntevana ohjaajana oli Outi Kimalainen. Pajan aluksi Outi näytti upeita valokuvia erilaisista pölyttäjistä ja hyödyllisistä hyönteisistä ja jakoi meille mielenkiintoisesti ja hauskasti laajaa tietämystään aiheesta.

Miten erottaa kimalainen, mehiläinen ja ampiainen? Millä pölyttäjällä on koko turkki ja millä puoliturkki ja millä ei turkkia lainkaan? (Paitsi, jos katsoo oikein tarkasti ja oikein läheltä). Mikä pölyttäjä jättää pistäessään piikin ja myrkkypussin jälkeensä? Miksi verhoilijamehiläinen leikkaa kasvien lehdistä palasia ja mitä se tekee niillä? Miten lyhytkielinen kimalainen varastaa mettä pölyttämättä kasvia? Ja miksi ampiaiset pörräävät liharuuan kimpussa?

"Mikä ötökkä sinä olisit? Minä olisin kontukimalainen".

Opimme paljon uusia asioita näistä meillekin elintärkeistä hyönteisistä. Esityksen jälkeen suunnistimme tutustumaan tänä kesänä kasvitarhalle tuodulle mehiläispesälle sekä yrttimaalle, viljelypalstoille ja perhospuutarhaan tutkimaan luonnossa erilaisia pölyttäjiä sekä niiden suosimia kasveja. 

Mehiläinen sitruunatimjamin kukassa perhospuutarhassa.

Maapallon tärkeimmistä ruokakasveista on yli 3/4 osaa hyönteispölytteisiä tai siitä hyötyviä. Pölyttäjähyönteiset vierailevat kukasta toiseen ja samalla kuljettavat heteen siitepölyä toisen kukan emin luotille ja tapahtuu hedelmöitys. Ilman pölyttäjiä me emme voisi nauttia esimerkiksi hedelmistä, marjoista ja monista vihanneksista. 

Pölyttäjähyönteisten määrä on vähenemässä ja se on vaaraksi kasveille sekä niistä riippuvaisille ihmisille. Pölyttäjien määrää ja pölyttäjälajien sukupuuttoa uhkaavia tekijöitä ovat esimerkiksi tehomaatalous ja torjunta-aineiden käyttö. Pölyttäjien katoa ehkäiseviä toimia ovat esimerkiksi luonnonmukainen viljely sekä luonnon monimuotoisuuden ja pölyttäjille sopivien elinmahdollisuuksien lisääminen. 

Ötökkäpajassa autettiin pölyttäjien pesintä- ja talvehtimismahdollisuuksia rakentamalla niille hyönteishotelleja. Lounastauon jälkeen alkoi nikkarointi, porakoneen surina ja maalipensselien huiskinta. Kapeisiin ja korkeisiin kerrostalohotelleihin porattiin reikiä pesintäkoloiksi ja lopuksi seinät maalattiin punamullalla. 

Outi Kimalainen esittelee ötökkähotellin mallia.
 
Pesintäkokoja syntyy porakoneella.
Hotellien maalausta perinteisellä punamultamaalilla.



Pienemmät ötökkämökit saivat lasten maalaamina värikkäät ja koristeelliset seinäpinnat.

 




Osa kurssilaisista kävi keräämässä vuohenputkia, jotka sitten pätkittiin sopivan mittaisiksi ja niputettiin kuivumaan varastoon. Mökit täytetään myöhemmin kuivilla vuohenputkien sekä järviruokojen korsilla ja ripustetaan sopiviin paikkoihin kasvitarhalle.



Toivottavasti Kumpulan kasvitarhan hyönteishotellit houkuttelevat paljon pölyttäjiä asukkaiksi!


Työpajaan osallistuivat lasten viljelyleiriläiset ohjaajineen, Vihreän Oksan Werstas, Nuorisoasiainkeskuksen väki sekä kasvitarhan vapaaehtoiset. Työpajan järjestäjänä toimi STEA:n rahoittama Itua elämään! vapaaehtoistoiminnan hanke. 

 Teksti ja kuvat Pirjo Sillanpää.