Konkarien hiekkakasa osa 3.: KULTAISEN LOHIKÄÄRMEEN TULIVUORI

Kuten elämässä usein käy, asiat kestävät aikansa ja loppuvat joskus. Konkarien hiekkakasa on elänyt kesällä elämää, jossa leikki jos toinenkin on saanut ideansa, herännyt eläväksi innostuneissa mielissä, saanut oman maailmansa hahmoineen ympäristöstä tulevista materiaaleista.

Kultaisen lohikäärmeen tulivuori sai oman tarinansa ja maailmansa, jonka kertoi sadutuksen avulla Kirsikka. Idea oli hänen ja Saden yhteinen.

TARINA KULTAISEN LOHIKÄÄRMEEN VUORESTA:

Olipa kerran menninkäinen, joka oli ahne. Hän varasteli aina yöllä kaupunkilaisten tavaroita - kaiken, mikä oli arvokasta tai arvontontakin. Kerran hän kuuli, että kylän museoon oli tullut kultainen lohikäärmeen muna. Tietenkin hän halusi varastaa munan. Hän suunnitteli hyvän keikan ja  meni varastamaan sen yöllä.

Menninkäinen vei munan kotiinsa ja huomasi olevansa yhä ahneempi: hän halusi aina vain enemmän tavaroita. Menninkäinen haali kaiken mahdollisen luolaansa lohikäärmeen vuorelle. Mutta siinä samassa paikassa muna alkoi kehittyä: se kehittyi aina enemmän, mitä ahneempi menninkäinen oli.

Eräänä päivänä muna kuoriutui ja menninkäinen huomasi, että sieltä oli tullut lohikäärme. Lohikäärme sanoi: sinä olet liian ahne,minun täytyy tuhota sinut tai enelläkään ei ole mitään tavaroita. Ja niin lohikäärme poltti menninkäisen tuhkaksi. 

Lohikäärmeestä kehittyi kuitenkin samanlainen ahne kuin menninkäisestä. Kunnes eräänä päivänä se sai munan. Muna kehittyi ja kehittyi lohikäärmeen luolassa kunnes se kuoriutui. Kylä oli vararikon partaalla, mutta pienempi lohikäärme odotti hiljaa että isompi kävisi nukkumaan. Pienempi surmasi isomman ja palautti kyläläisille kaikki tavarat.

SEN PITUINEN SE.

Konkareiden kanssa leikkimässä oli Taina (tässä tuunattuna  kasvitarhan muotilookkiin).